Intiaanikesä Suomen Ibizalla

 

Helle on hemmotellut meitä jo niin kauan, ettei muunlaista kesää enää muista olevankaan. Rannat ja puistot ovat täynnä auringonpalvojia ja jäätelöistään nauttivia, huvipurret pilkuttavat järviä, torilla hikoillaan lörtsyjen kimpussa ja ooppera raikaa linnassa. Savonlinnan kesässä on todellakin jotakin aivan erityistä, jonka veroista en ole vielä muualta löytänyt.

Turistia leikkiessämme tulimme siihen tulokseen, ettei Savonlinna olisi mitään tämän tapaista ilman järviä ja Olavinlinnaa. Ohdakepellot eivät houkuttelisi mökkeilijöitä ja veneilijöitä, eikä Aino Ackté olisi ihastunut mihin tahansa kivikasaan keskellä virtaavia vesiä. Hyttysentapon MM-kisat olisivat kaupunkimme kuuluisin matkailuvaltti, jonka avulla yrittäisimme saada kaupunkiimme turisteja edes yhden päivän ajaksi.

Kun haastattelin Kari "Hissu" Hietalahtea noin vuosi sitten, hän kutsui Savonlinnaa Suomen Ibizaksi. Ja vaikka hän huumorimies onkin, oli hän tämän sanoessaan ihan tosissaan. Olen viljellyt Ibiza-nimitystä opiskelupaikkakunnallani Joensuussa jo niin rehvakkaasti, että opiskelukaverinikin ovat omaksuneet nimen. Eräänlaista matkailumarkkinointia kai sekin.

Rakkaalla lapsella on kuitenkin monta nimeä, niin myös kotikaupungillamme. Olen kuullut nuorison nimittävän Savonlinnaa Asslinnaksi, siis Pyllylinnaksi. Kotiseudustaan ylpeää moiset nimitykset ärsyttävät, mutta onpa noita vähemmän mairittelevia nimiä muillakin paikkakunnilla. Forssaa on sanottu Suomen kaatopaikaksi, Kuopiota Junttikyläksi, Lahtea Chicagoksi ja Kerimäkeä Temppelikyläksi. Rakkailla lapsilla on tosiaan monta nimeä, mutta onneksi mukana lienee vähän huumoriakin.

Kesän kunniaksi toivoisi, että Savonlinnaa parhaiten kuvaava lempinimi olisi Ibiza, eikä Pyllylinna. Onhan meillä aivan mahtava kesäkaupunki, josta kannattaa olla ylpeä ja nauttia sen tarjonnasta, olipa sitten paikkakuntalainen tai turisti. Kaupunki elää aamuvarhaisesta yömyöhään ja savonlinnalaiset sekä matkailijat mahtuvat viettämään kesää sopuisasti samoille rannoille.

Kesä vie kuitenkin veronsa. Krapula iskee kun kesä vaihtuu syksyksi. Lomat on pidetty, ja kaupunki, linna ja sataman laivat hiljenevät odottamaan seuraavaa heinäkuuta. Krapulasta kärsimisen sijaan savonlinnalaiset voisivat lohduttautua ajatuksella, että kaupunki on jälleen meidän omamme. Ja vähintä mitä voimme kuuliaisesti kesän palvelleelle kaupungillemme suoda ovat sikeät talviunet.

Toivoisi, että muistaisimme tykätä kauniista kaupungistamme myös silloin kun pakkasta on 25 astetta, lunta tuiskuttaa vaakatasossa, eikä Olavinkadulla näy ristinsielua iltakymmenen jälkeen. Onhan sitä siinäkin jotakin ihanaa ja romanttista, jotakin kotikaupungillemme tyypillistä, jos vain osaa asiaan niin asennoitua. Ja täytyyhän Savonlinnankin joskus saada levätä, jottei elo käy liian raskaaksi Vanhalle Rouvallemme.

Iiida Muhonen

 

Lähetä linkki ystävälle Jaa Facebookissa blog comments powered by Disqus