Jokaisesta metkusta syntyy verstashuoneessa puu-ukko, alkuperäisissä tarinoissa kaikkiaan 369 kappaletta. Astrid Lindgrenin luoma suosittu hahmo esiintyi hänen tuotannossaan ensimmäisen kerran vuonna 1963. Vilkkaan, luovan, pellavapäisen pojan tarina on kuitenkin aina yhtä tuore ajasta riippumatta. Eemeli metkuilee -näytelmän ohjaaja Niko Taskinen (vier.) sanoo, että Lindgrenin kertomukset ovat nousseet klassikoiksi, koska niissä ei väistellä vaikeita tai syviä aiheita.

- Eemeli-kirjat vaikuttavat ensisilmäyksellä Lindgrenin kepeimmältä tuotannolta, mutta niistäkin löytyy syvyyttä. Lindgren ei kai koskaan kirjoittanut pelkkää hömppää. Itse hän on sanonut, että hän kirjoittaa kertomuksia, jollaisia olisi itse halunnut lapsena kuulla.

Eemelin tarina kertoo lapsuudesta, luovuudesta, kasvamisesta ja kasvatuksesta. Taskinen ei näe Eemeliä minään ongelmatapauksena tai ilkeänä, vaan tavallisena, energisenä lapsena.

- Monet metkut lähtevät siitä, että Eemeli haluaa auttaa. Ei lapsi voi nähdä kaikkia syy-seuraussuhteita. Eemeli on luova - hän havaitsee ongelman ja yrittää keksiä siihen ratkaisun. Eemeli ei myöskään tee samaa metkua toista kertaa. Ja jotain hyvää siellä Kissankulman pihapiirissä ja Niemisten perheessä tapahtuu, sillä isona Eemelistä tulee jopa kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

Samoilla linjoilla on Eemelin roolissa nähtävä Tommi Niemi.

- Kaikki Eemelin sattumukset eivät ole metkuja, vaan osa on vahinkoja, joita vain sattuu.

Taskista tarinassa koskettaa eniten Niemisten perheen eli Eemelin, Iida-siskon, Alma-äidin ja Anttoni-isän keskinäinen rakkaus. Vaikka välillä elämä on arkinen ja rosoinen ja joskus otetaan yhteen, silti pohjalla on luottamus ja rakkaus.

- Mielenkiintoista on sekin, miksi verstaan ovi lukitaan sekä sisä- että ulkopuolelta niin, että Eemeli ei pääse ulos eikä isä sisään. Alma-äiti on itse asiassa aika moderni kasvattaja, kun keksii tällaisen jäähykeinon pojalle ja isälle.

Eemelille tärkeitä ihmisiä ovat myös Kissankulman Liina-piika (Mervi Koskinen) ja Aatu-renki (Erkki Teittinen).

- Liina ja Aatu ovat olleet talossa jo Eemelin isän ollessa pieni. Aatun ja Eemelin suhde on lämmin ja läheinen. Osittain varmaan siksi, että Aatulla ei ole samanlaista kasvattajan vastuuta kuin Eemelin vanhemmilla, Teittinen pohtii.

Niemisten ydinjoukon ohella lavalla pyörii muitakin mielenkiintoisia hahmoja, kuten Tohtori, Pöperö-Maija ja lääkärin odotushuoneen äijä. Taskinen sanoo, että hahmot ovat voimakkaita, mutta niiden perussävy on positiivinen.

- Kaikki näytelmän hahmot ovat pohjimmiltaan rakastettavia.

Näytelmän musiikin on sovittanut ja sen esittää työryhmä itse eli Kissankulman Pauhuorkesteri. Ja kyllä - näytelmässä nähdään niin soppakulho- kuin lipputankometkukin. Metkujen seurauksena syntyneet puu-ukot ovat puolestaan aitoja, lasten tekemiä teoksia.

Teksti ja kuva: Ruut Kokki