Hänen mukaansa sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi keväthangilla hiihtäessä koululaiset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä lukuvuoden puurtamiseen. Lauri Pihkala nosti ajatuksen uudelleen esille 1930-luvulla ja vuonna 1933 kouluhallitus hyväksyi idean.

Hiihtoloman alkuperäinen tarkoitus oli siis liikunnallisen aktiivisuuden lisääminen ja sitä kautta hyvinvoinnin edistäminen. Se on yksi koululiikunnan tavoitteista tänäkin päivänä. Lasten ja nuorten liikkumisesta ollaankin aika ajoin huolissaan. Kouluikäisten liikuntasuositusten mukaan 7–18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1–2 tuntia joka päivä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Nuori Suomi ry:n toteuttamassa kehittämishankkeessa ja selvitystyössä vuosina 2009–2010 tuli esille, että yli puolet suomalaisista lapsista ja nuorista ei kuitenkaan liiku terveytensä kannalta riittävästi ja suositusten mukaista määrää. Lapsena opittu liikunnallinen elämäntapa ja terveelliset tottumukset kantavat parhaimmillaan aikuisuuteen asti. Sillä on merkitystä niin yksilön hyvinvoinnin kuin kansanterveytemme ja terveydenhoidon kustannusten kannalta. Ei siis ihme, että lasten ja nuorten liikkumista halutaan lisätä erilaisin toimenpitein.

Perheen liikunnalliset tottumukset tukevat lasten ja nuorten liikkumista. Myös koululla on iso rooli, sillä koululaisten liikkumisesta yli kolmasosa tapahtuu koulupihoilla. Lisäksi koululiikuntatunnit voivat innostaa uusien liikuntalajien pariin ja siirtää tuota kiinnostusta vapaa-ajallekin. Koululiikunta on kuitenkin asia, joka tuntuu herättävän suuria tunteita. Koululiikunnasta puhuttaessa aikuisillakin esiin nousevat vanhat traumat – jotakuta pilkattiin kömpelyydestä ja ylipainosta, joku tuli aina valituksi viimeisenä joukkueeseen, jollakin oli lannistava opettaja ja joku ahdistui pakollisista hiihtokilpailuista. Vähemmälle huomiolle jäävät uuden oppimisen riemu, onnistumisen elämykset ja yhdessä tekeminen, vaikka niitäkin muistoja isoimmalla osalla varmasti on. Onneksi liikunnan löytäminen ei ole koskaan myöhäistä. Aikuisena on mahdollista liikkua omilla ehdoillaan, opetella uutta omaan tahtiin ja kehittää liikunnallisia taitojaan. Omia koululiikuntatraumojaan tai urheilukammoaan ei kannata siirtää jälkikasvulleen. Hiihtolomalla on hyvin aikaa lähteä yhdessä liikkumaan perheen tai kavereiden kanssa ja nauttia liikunnan ilosta vapaaehtoisesti juuri sillä tavalla kuin itse haluaa.

Ruut Kokki