Tätä taustaa vasten tuntuu kummalliselta, että yhteiskunnan säästöt kohdistuvat näitä palveluja tuottaviin/niistä huolehtiviin tahoihin. Viimeksi vyönkiristyslistalle ovat joutuneet armeija ja poliisi. Osansa säästöistä ovat saaneet pitkään jo julkinen terveydenhuolto, kuten myös peruskoululaitos.

Sisäministeri Päivi Räsänen kommentoi hiljattain HS:n haastattelussa poliisiin kohdistuvien säästöjen vaikutuksia melko vähättelevään sävyyn. Hänen mukaansa taannoin poliisille tehdyn kyselyn tuloksena esille noussut kuva poliisitoiminnan kriittisestä tilasta on rankasti sanottu ja hän arvioi jopa vastaajien valikoituneen kyselyyn tietyin perustein.

Pakostakin nousee mieleen ajatus viestistä, jonka yhteiskunta antaa ”salliessaan” säästötoimillaan esimerkiksi pikkurikoksien tekemisen tai vanhuksen makuuttamisen märissä vaipoissaan epäinhimillisen pitkään. Samoin voidaan kysyä, mitä tapahtuu kouluissa, joissa ei ole tarpeesta huolimatta koulukuraattoreita, koulupsykologeja ja terveydenhoitajakin on paikalla vain määräpäivinä.

Vyönkiristyksen seuraukset edellä mainituilla sektoreilla voivat olla pitkällä tähtäimellä katastrofaaliset. Suomen kokoisella maalla ei ole varaa haaskata yhtään lasta eikä yhtään nuorta säästöistä johtuvaan negatiiviseen tapahtumien kierteeseen. Jos esimerkiksi nuoruuden kohellukset jäävät päälle, koska yhteiskunnalla ei ole resursseja puuttua niihin, on korjaavan liikkeen tekeminen myöhemmin paljon vaikeampaa – ja kalliimpaa.

Yhteiskuntajärjestys ja osin yleinen moraalikin pohjautuu pitkälti siihen, miten hyvin valtio kykenee järjestämään kansalaisilleen julkisin varoin peruspalvelut: sosiaaliturvan, koulutuksen, terveydenhuollon ja turvallisuuden. On selvää, että taantuman aikana on vyötä kiristettävä. Tavallisin tapa karsia menoja on niukentaa verovaroin ylläpidettäviä julkisia palveluja. Mutta voiko sen tehdä niin, etteivät kansalaisten perusoikeudet kärsi?

On tarkkaan harkittava, mitä valtion tehtävistä voidaan supistaa ilman, että perinteinen hyvinvointivaltio ja sen myötä yhteiskunnan tasapaino suuresti murenee. Yhteiskunnan perustuksiin kohdistuvat laajat säästöt saavat koko Suomen valtio -nimisen tornin huojumaan.

Erja Eliala