Tosiasiat ovat seuraavat: Tuukka oli kyseisenä päivänä lähtenyt autokuskiksi kolmelle kaverilleen. Ajoneuvona oli kaverin Volkswagen Golf -merkkinen henkilöauto. Lähellä Parikkalaa, Särkisalmella, Tuukka menettää auton hallinnan väistettyään kahta tielle juossutta hirveä. Jarrutusjälkien perusteella nuori kuski ehti reagoida hirviin, mutta ei riittävän ajoissa.

– Minulle kerrottiin, että ehdin väistää toisen hirven mutta toiseen törmäsin. Poliisin mukaan alueelta löytyi suden jälkiä. Yksi arvio on, että sudet ajoivat takaa kahta täysikasvuista hirveä, joista jälkimmäinen jäi sitten kuljettamani auton alle.

Golf tuhoutui törmäyksessä täysin. Tuukka sanoo käyneensä katsomassa myöhemmin auton jäänteitä.

– Auton katto ja puskuri olivat täysin kasassa. Oikeastaan autosta oli jäljellä enää takakontti. Tuntui ihmeelliseltä, että ylipäätään kukaan oli selvinnyt autosta hengissä.

Joskus onni on kuitenkin mukana onnettomuudessa. Takapenkillä istuneet kaverit selvisivät katkenneella kädellä ja aivotärähdyksellä. Sen sijaan etupenkkiläisille kävi hieman huonommin.

– Meidät vietiin ensin Savonlinnan keskussairaalaan ja sieltä sitten välittömästi Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Turma tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Heräsin maanantaina Kuopiossa, jossa minut oli leikattu. Ilmeisesti olin iskenyt pääni törmäyksen voimasta rattiin ja minulle oli tullut kallonmurtuma.

Kuopiossa Tuukkaa hoidettiin kaksi viikkoa. Savonlinnassa hoito jatkui puolitoista viikkoa. Tuukka ihmettelee edelleen nopeaa toipumistaan. Ennen kaikkea hän hämmästelee lääkäreitä, joiden hoidon ansiosta hän saa elää tänä päivänä tavallista nuoren miehen elämää.

– Leikkauksessa koko otsalohkoni irrotettiin ja laitettiin takaisin paikalleen. Törmäyksen ainoa näkyvä jälki on hiusten alla oleva arpi. Lisäksi otsani tuntohermot vaurioituivat, joten otsa on täysin tunnoton.

Tuukalle ei jäänyt onnettomuudesta myöskään psyykkisiä vaurioita. Hän pohtii, että osittain syynä voi olla se, ettei hän muista koko onnettomuudesta mitään. Luonnollisesti tapahtunutta puitiin jonkin verran yhdessä. Jälkiviisaasti voidaan todeta, että tätä onnettomuutta ei juuri olisi voinut etukäteen välttää.

– Keliolot olivat hyvät ja autokin kunnossa. Ainakaan merkittävää ylinopeutta minulla ei ole ollut, sillä siinä tapauksessa emme poliisin arvioiden mukaan olisi selvinneet hengissä. Samoin kaikki kyydissäolijat käyttivät turvavyötä.

Mitään tekemistä ei voida lopputuloksen kannalta sanoa olleen silläkään, että Tuukka oli onnettomuushetkellä omistanut ajokortin tasan kaksi viikkoa.

– Kuskina olin varmasti ihan normaali sen ikäinen kuski. En usko kuitenkaan, että kokemus olisi tässä tapauksessa estänyt onnettomuuden.

Moni nuori olisi saattanut lopettaa autoilun vakavaan onnettomuuteen. Tuukka kuitenkin oli auton ratissa jo heinäkuun lopussa.

– Vuoden aikana ajoin autoa todella paljon ja mittariin kertyi noin 50 000 ajokilometriä.

Nykyisin Tuukka työskentelee metsäkoneenkuljettajana. Työmaat sijaitsevat tavallisimmin noin 50 kilometrin säteellä kotoa.

– Enää ei vapaalla tee mieli lähteä kaupungille muuten vaan ajelemaan.

Tuukka pohtii, että ajamiseen viisautta on tuonut ehkä onnettomuuttakin enemmän ikä.

– Tosin vieläkin enemmän tarkkuutta itselläni voisi olla.

Tuukka peräänkuuluttaa kaikilta teillä liikkuvilta tilannetajua.

– Liikenteessä pitää olla malttia. Esimerkiksi näillä keleillä en itse lähtisi ohittelemaan ketään. Samoin turvavyöt pitää olla kiinni. Ja mikä tärkeintä: minulla sekä kavereillani on ehdottoman kielteinen asenne rattijuoppoihin. Välillä sitä ihmettelee, miten paljon rattijuoppoja onkin liikkeellä. Heille ei myötätuntoa heru!