Savonlinna – Cittaslow?

 

Pariisissa vietetyn riehakkaan viikonlopun päätteeksi istuskelin lentokoneessa matkalla kotiin ja lueskelin Blue Dream -lehteä. Silmiini osui artikkeli Slow Movementista, hidasta elämäntapaa ylistävästä liikkeestä. Ajatuksena oli ensin vain kiireesti (?) vilkaista artikkeli läpi, mutta jotenkin takerruin miettimään lukemaani. Olihan se aivan täyttä vastakohtaa omalle elämälleni. Tiedäthän, töitä hurjalla tahdilla ja vapaa-ajalla kenties vieläkin lujempaa. Jos tietokoneen sivu ei lataudu sekunnissa, on hermoromahdus käsillä. Jos joku ei vastaa puhelimeen heti kun soitan, alkaa ahdistaa. Jos joudun jonottamaan liikennevaloissa liian kauan, alan liikehtiä hermostuneesti ja anna olla jos joku sattuu hidastelemaan liikenteessä, niin suusta tulee painokelvottomia sanoja ja käsimerkit lentävät.

Kuitenkin minä, hitautta ja hidastelua kirosanana pitävä ihminen, päädyin tarkastelemaan artikkelia ennakkoluulottomasti. Huomasin, että hitaudella ei slow-filosofiassa tarkoitetakaan sitä, että asiat tehtäisiin mahdollisimman hitaasti tai laiskotellen, vaan slow´ssa on kyse tasapainosta, sopivasta rytmistä, hyvinvoinnista, sosiaalisista suhteista ja elämänlaadusta. Ja kukapa voisi väittää, että kiire ja ahdistus olisivat parempia vaihtoehtoja kuin hyvinvointi ja elämänlaatu.

Päädyin miettimään, mikä oikein tekee elämästä hyvän ja mikä elinympäristön vaikutus hyvään elämään on. Ajatuksia oli hyvä peilata juuri takana olevaan Pariisin matkaan. Nautinnollisinta koko matkassa oli monta tuntia kestävät ruokailut ranskalais-suomalaisen isäntäperheemme upeassa monta sataa vuotta vanhassa, sielukkaassa kivitalossa, kiireetön viinin siemailu Latinalaiskorttelin kapeiden kujien varrella sijaitsevissa kahviloissa ja ylipäänsä pariisilaisten elämänmenon seuraaminen. En jäänyt yhtään kaipaamaan Eiffel-tornin pitkiä jonoja tai Versailles'n kultaa ja kimallusta, mutta Latinalaiskorttelin nautinnollisen viipyilevää tunnelmaa tunnustan hieman ikävöiväni. Ehkä en olekaan aivan toivoton tapaus kaiken kiireeni kanssa.

Yksi slow-liikkeen muodoista on Slow Food eli hitaan ruoan liike, joka korostaa hyvää, puhdasta ja reilua ruokaa sekä ruokahetkistä ajan kanssa nauttimista. Paikallinen ruokakulttuuri ja paikalliset raaka-aineet ja elintarvikkeet ovat liikkeen ideologian ydin. Ja tätähän minä juuri rakastan; hyvien ystävien seuraa hyvän ruoan merkeissä, pitkiä illallisia, yhdessä tekemistä, paikallisia puhtaita raaka-aineita. Aloin jo tuntea itseni todella slowksi...

Jatkoin lukemista ja huomasin, että slow-liike leviää maailmassa kovaa vauhtia. Useat kaupungit ovat jopa hakeneet itselleen hitaan kaupungin statusta (Cittaslow). Lähimmät Cittaslow´t löytyvät toistaiseksi Ruotsista, Suomessa näitä ei ole vielä yhtään. Liikkeen johtajan Pier Giorgio Olivetin mukaan Cittaslow on vastaus sokealle, ainoastaan talouden huomioon ottavalle kasvulle. Hitaissa kaupungeissa pyritään yhteisöllisyyden lisäämiseen ja ympäristön huomioon ottamiseen sekä ekologian että viihtyvyyden kannalta. Tavoitteena on, että ihmiset kävelisivät enemmän kaduilla, tuntisivat naapurinsa ja viettäisivät yhdessä aikaa, vaikkapa kahviloissa istuen.

Ajatukseni alkoivat siirtyä lomalta töihin ja ryhdyin pohtimaan, kuinka hyvin tuollainen Cittaslow-ajatus sopisikaan Savonlinnaan. Mehän olemme viehättävä, idyllinen ja kiireettömän elämänrytmin pikkukaupunki, Saimaan järvikulttuurin keskus, elämme maailman puhtaimman veden ympäröimänä ja luontomme tarjoaa aivan käsittämättömiä herkkuja. Meillähän on kaikki hitaan kaupungin rakennuspalikat käsissämme! Toinen kysymys on, olemmeko valmiita käyttämään niitä.

Sen lisäksi, että hitaissa kaupungeissa asukkaiden elämänlaatu on parempi, saisimme Cittaslow-statuksen myötä myös lisää näkyvyyttä maailmalla. Ihmiset tietäisivät, että täällä voi viettää todellista lomaa: nauttia kiireettömästä elämästä, puksutella höyrylaivoilla, herkutella pitkään ja hartaasti taatusti tuoreista raaka-aineista tehdyillä herkuilla, kokea upeita kiireettömiä kulttuurielämyksiä ja ehkä nähdä se kuuluisa norppakin, joka voisi olla kaiken kiireettömyyden symboli. Muutos ei ole helppo, sen tiedän, mutta huomasin olevani valmis ottamaan haasteen vastaan. Ilmoittautuuko joku mukaan uuteen kiireettömämpään, yhteisöllisempään ja nautinnollisempaan elämään?

Pia Kokki
Savonlinnan Matkailu Oy:n toimitusjohtaja

 

Lähetä linkki ystävälle Jaa Facebookissa blog comments powered by Disqus